De vuelta al pasado

Sunnuntai aamuna heräsin taas jo ennen kymmentä ja lähin rannalle muutamaks tunniks, ku Laura jäi viel nukkumaa :D Oli taas tullu nukuttuu vaa muutama hassu tunti ja rannal olin ollu vähän omassa maailmassani, sit olin lähös pois sielt hotellillepäi ja oon laittamas kenkii jalkaan ku joku koputtaa mua olkapäälle ja se oliki Lauran hostäiti!! :D Menin ihan ilosta sekasin ja juteltii senkaa siin jotai, myöhemmi sit ku Laura oli käyny niil ni se kerto mulle kuinka se mami oli sanonu et sen kyl huomaa et Stina tykkää rannasta ja juhlimisesta ku taas niin onnellisena niinku aina XD

Sit kävin burger kingis hakee meille vähä myöhästä aamiaista ku mun matkakumppaniki oli noussu takasin elävien kirjoihin ;) Sit käytii suihkus ja laittauduttii vähä ku oltiin molemmat menos syömään meijän vanhojen hostperheiden luokse, ku oltii kävelemäs koteihi ni oltii molemmat yhtä hymyä vaan ja niin onnellisia ja innoissaa et nähää kaikki taas♥

Mua oli heti ekana rappukäytävässä vastassa maailman ihanin pikku prinsessa Lola, en tajuu oikeesti miten joku voi olla noin täydellinen♥Siis olin niin onnen kukkuloilla ku näin sen enkä saanu hymyy hyytymään millään, oikeesti en osaa ees kuvaa sitä fiilist ku näkee tän rinsessan pitkästä aikaa :) Se oli ihana ku se rupes juoksee ympyrää ja kysyy multa et 'mitä kuuluu' minkä opetin sille joskus ja sit se pieni antaa ihanan halin. Sit oli kans hostsisko Rocio vastassa ovella ja sisällä vielä sen aviomies Juan, plus hostmami Isabel ja niiden uus suomalainen vaihtari :) Istuttii sit syömään mun lemppari paellaa ja kaikkii alkuruokia, täytettyjä paprikoita, sellasii jännii perunoita ja kaikkee mitä en oo saanu syödä moneen kuukauteen :) Myöhemmin tuli kahville viel loput perheestä, mun kaks muuta hostsiskoa Elena ja Isabel perheineen ja istuttii sielä sit pitkää jutellen. Illemmal ku mun piti lähtee ni hostmami Isabel halus lähtee saattaa ja oikeesti totesin vaa et se on yks upeimmista, kilteimmistä ja ihanimmista ihmisistä keitä oon elämässäni tavannu. Ku oltii sit sanomas heippa se vaan otti mun kädestä kiinni ja meinasin ruveta itkee, haha.. Mut niin upee ihminen ja oon niin onnellinen et sain viettää vuoden sen luona♥ 

Illal sitte Laura lähti tapaamaan Juania ja mul oli nii yksinäinen olo jotenki, onneks sit Alexey ja Alex tuli hotellille ja maattii vaa sängys ka katottii kaikkii kuvii ja videoit. Ku halasin Alexeylle moikka, oli vähän hassuu, ku en tienny millo tullaa näkee seuraavan kerran, tai jos tullaan. Mulla ei oo enää oikee mitää jäljellä Alicantes, tai niinku mitää syytä enää palata sinne. Tottakai tykkään Alexeystä vieläki tosi paljon ihmisenä ja välitän siitä, mut mä oon kuitenki menny elämässäni eteenpäin, niinku kyl seki, enkä mä nää meitä enää mitenkää yhessä, mut silti satuttaa vähän hyväksyy se, etten enää kuulu sen elämään samallail ku ennen. Ku katoin sitä sen ruskeisiin silmiin, tajusin kuinka ikävä mul sitä oikeestaan on, vaik se oliki siin vieres. Alicantessaki tulee aina olemaan pieni pala mun sydäntä, vietinhän mä siellä elämäni tähän mennessä parhaan vuoden, olin onnellisempi ku koskaan aikasemmin, kasvoin ihmisenä ja opin niin paljon uusia asioita, mut silti, jos mulle nyt annettais mahollisuus lähteä uudestaan, en lähtis.